Terapiatyö

Näköjään elämän ollessa mollivoittoista minä tarvitsen väriä. Marketista sitä löytyi. Yhden kerän ostin enkä tiennyt mitä siitä tekisin. Kokeilin..

Idea lähti taas kerran täältä. Nyt ei ole kyseessä ilo vaan suru. Terapiaa - väriterapiaa. Lankana Novitan Puro Batik. Ostin toisenkin kerän.. Yhdestä kerästä sain melkein 7 pienempää neliötä.

Villatakkia mietin tässä. Vaikkei langassa ole lainkaan villaa eli onko se se sitten akryylitakki? Jaiks mikä nimi. Mukavan puuvillainen tuntuma kuitenkin. Mietiskelin sivuihin lisäyksiä ettei tarvitse liian ahtaasti olla.
Langan värikkyys alkoi mietityttämään; tuleeko näin värikästä ikinä pidettyä. Lankakauppaan siis! Marketeista ei vaihtoehtoja löydy.. Kokeilin erilaisia kuvioita.

Tuo vaalea (näyttää tässä ihan turhan harmaalta) alkoi tuntumaan huonolta idealta. Ei siis ikinä pidä ostaa "melko hyvää" vaan just se "tää se on"-väri. Paksuuseroakin langassa on näköjään. Mut mie opettelen tässä tätä virkkaamista. Tuossa matossa muuten näkyy ällösti loimilangat! Punaisella kuteella siis. Kyllä ärsyttää. Ei oo miun kutoma - onneks. Taitaa olla tuo kude kyllä sellaista, ettei juuri uppoo loimeen?!

Takakappaleen kädentie hahmottuu.. Tuohon pitää hieman virkata, että saa sujuvamman kädentien. Luulisin näin.

Rakas apulaiseni Josi osallistuu myös (villa)takin suunnitteluun. Aivan taatusti hän on selvillä missä vaiheessa milloinkin mennään, olipahan kyse käsitöistä tai ruoanlaitosta. Aktiivista osallistumista.
Nappeja ajattelin ja pyöreää pääntietä. Hihat tullee yksiväriset, tuosta "harmaasta".

Suunnitelmat muuttuivat

Vietämme taidon ja käsityön viikkoa. Suunnittelin julkaisevani muutamia jo aiemmin tekemiäni töitä.
Elämä päätti toisin. Nyt en jaksa.

                                                   On vain hiljaisuus ja sanaton suru.

Laventelin tuoksua

Entinen pumpulipussukka sai uuden elämän. Tämä edellinen oli tehty silkkinauhakirjonnalla ohuelle valkoiselle puuvillakankaalle ja siinä oli myös kirjontaa (mallia "perus") ja hieman kangasvärejäkin (liitu) käytetty. Joskus ammoisina aikoina oon sen tehny.

Leikkasin pussukan neljään osaan ja ompelin niistä pussukat. Sisälle tuli kuivaa laventelia. Elikkäs tuoksupusseja vaikkapa liinavaatekaappiin.

Virkkauskärpänen puraisi näköjään yllättävänkin kovasti, niinpä tuoksupussiteema jatkuu..

Yllättävän kivasti aloin saamaan virkkausohjeista selvää, kun oikein keskityin. Ei se mitään rakettitiedettä olekkaan ;)

Virkkasin ensin kaksi samanlaista palaa. Ompelin puuvillakankaasta pussit ja täytin ne laventelilla. Sitten virkkasin virkatut kappaleet toisiinsa kiinni ja tuoksupussi jäi sisälle.

 Niitähän tulikin sitten kolme. Lanka alkoi taas loppumaan joten piti lopettaa. Sitä jäi taas turhan vähän vielä edes yhteen neliöön.

Tuoksutyynyt? Kokoa näille tuli n 6-9cm. Eikä menny kauan virkatessa. Tais nyt virkkausmopo käynnistyä mulla?

Luumatto

Äkkiä piti saada pikkumatto lattialle, ettei koiruus parempia mattoja sotke luita syödessään.
Yksi poolopaita siihen meni ja peukaloon tuli rakko kudetta leikatessa. Hyvin käy tämä luun alustaksi, kunhan vaan koira ymmärtää sen tarkoituksen. Mieli tekee jo toista (ja kolmatta) paitaa leikkaamaan muttei taida peukku vielä periks antaa. Laitanko laastarin peukaloon vai saksiin?

Halkaisija tuolla on n30cm.

Pumpulipussukka

Aloitinpa sitten uuden käsityön vaikka edellinen on vielä kesken. Ja aika monta muutakin on vähintään viimeistelyä vaille valmiina. Mietinkin tässä, että mikähän lienee vanhin keskeneräinen käsityö minulla. Mieleeni tuli smurffiaiheinen ristipisto- (tai joku muu pisto)taulu, jonka aloitin tuossa joku aika sitten pienelle pojalle. Pojasta on tullut nyt mies eli pakko tunnustaa - yli 20 vuotta vanha keskeneräinen työ!!! Siitä työstä loppui valkoinen lanka kesken ja sitähän ei tietenkään missään myydä ;) Ehkäpä se joskus valmistuu.

Mutta nytpä sain tehtyä tämän työn kerralla valmiiksi! Jes. Kokeilin jo aiemmin virkata ohuesta trikookuteesta pumpulipussukkaa mutta siitä olisi tullut aivan liian jäykkä ja kolhon näköinen. Sopivan ohutta lankaa minulla ei ollut kuin kerän jämä, joten suunnitteluasteelle jäi silläkertaa. Nyt mie sain hankittua samaa lankaa kuin tuo jämä oli ja aloin virkkaamaan. Mie en todellakaan ole mikään taitava virkkaaja. Äitinikin lähes pökräsi, kun kuuli pikkuprojektistani. Koukun koko oli 1,5 eli eipä lankakaan kovin paksua ollut. 

    


















Virkkasin ruusunkin ajatuksena kiinnittää se pussukan kylkeen mutta näytti hölmöltä siinä. Jotenkin vaan tökötti siinä, pöh. Käytin puoli-, koko- ja kaksoispylväitä, sekä ristipylväitä ja ruutuvirkkausta ja.. Etten vaan keksisi omiani kun ei nämä termit ihan hallussa ole. Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Vuoriksi ompelin vaaleansinisen puuvillakankaan, että virkkauskuviot tulevat paremmin näkyviin ja pumpulipussin muovikuori ei näy läpi. Nyt sitä pumpulia hankkimaan. Ja lankaakin jäi mukava jämä, mitähän siitä..

Mies kysyi töistä tullessaan, eikö siitä tullutkaan peittoa?!! Siinäpähän vitsaileevat, eihän sitä koskaan tiedä. Vaikka melkovarmasti tietääkin; peittoa tuskin ikinä virkkaan.

Talven viimeiset lumihiutaleet..