Pääsiäinen 2013

Iloista Pääsiäistä!

Jotain meillä vihertää eli valkosipulit. Pieni viherpeukalo sisälläni näyttää elämänmerkkejä. Tiput ja huovutetut munat piristävät meidän pääsiäis"ruohoa". Lisää valkosipuleja on multaan pistetty, nouskaa jo!!

Aikansa kutakin

Niinhän siinä usein käy, että jostakin ei ensin tykkää vaan kun tarpeeksi usein näkee, alkaakin tykätä. Olipa muuten lausehirviö - auts. No kuitenkin. Askartelua: wc-paperihylsyjä, sakset, viivotin, liimaa, pyykkipoikia ja akryylivärejä. Siitä oli miun sunnuntai tehty. Leikkasin rullat sentin levyisiksi viipaleiksi, maalasin ja liimasin. Sitten keksin maalata rullat ennen leikkaamista. Jo muutaman liimattuani yhteen halusin maalata myös sisukset. Sittenpä tuli mieleeni miettiä sijoituspaikkaa. Näkyville tietysti piti saada. Ja jos en tykkäisikään, niin roskiin vaan. Materiaalikustannukset eivät päätä huimanneet, joten ei olisi harmittanut heittää pois. Ompahan nyt hetken tuossa olkkarissa kellon kaverina.

                                 Muotojen sommittelua ja mietintää. Lattialla on hyvä työskennellä ;)

Ensin meinasin tehdä kaikista yksivärisiä. Mutta väriä piti näköjään saada mukaan. Täysin mustasta voisi tulla kiva, jopa takorautainen fiilis. 

Tuon kellon olen saanut lahjaksi entisiltä työkavereiltani vaihtaessani työpaikkaa. Osuva teksti: Aikansa kutakin.

Sitku ja mutku

Olen huomannut, että viime aikoina olen ajatellut aivan liikaa "mutta kun"-tyyliin. Aina löytyy joku syy miksi en voi toteuttaa jotain asiaa. Kaikkeen ei toki heti pysty mutta ompa aivan äärimmäisen ärsyttävää huomata ajattelevansa näin. Mutta kun kaikkea suunnittelemaani ei pysty vaikkapa ilman rahaa toteuttamaan.. Mutta kun ei mahdu tekemään, mutta kun ei ole sitä tätä tuota mitään?!! Haa - siirtyykös tämä sitten sit-kun puolelle? Sitten kun on - - -..

Tässäpä ihanuus, joka ei ole päässyt seinälle vieläkään. Mut ku ainoa tila työhuoneen seinillä olis tiiliseinä. Enkä kyllä siihen ala porailemaan mitään. Tarkemmin kun miettii nii eiköhän just tuon kokoinen tyhjä pläntti löytyne..
Viime päivinä olen potenut jonkinlaista tekemättömyyttä. En oikeen osaa aloittaa mitään. Keskeneräisiä käsitöitä kyllä löytyisi mut tarttee saada jostain inspiraatio. Työasiat rassaa hieman taustalla eli se kun niitä ei juurikaan ole. Hakemastani unelmien työpaikasta ei ole kuulunut mitään. Siinä olisi tullutkin suuri muutos elämään; olisi pitänyt/saanut muuttaa muutaman sadan kilometrin päähän.

Uutta unelmien työpaikkaa odotellessa voi tuunata vaikka kukkaruukkuja:

Haukilankaa, yleisliimaa ja vähän pyykkipoikien apua. Jotain piti saada tehtyä ja tuo valmistuikin nopsaan.
Jotain tuohon pitää saada kasvamaan. Ehkäpä muutama valkosipulin kynsi haluaisi työntää versojaan tässä ruukussa.

Tämä lankakerän jämä on vaan niin kaunis!

Aurinko alkaa sulattaa lunta vähitellen. Kuistin kaiteen päällä lumeen oli tullut jo reikiä. Vielä saapi kotvasen odotella sulaa maata ja lämpimiä kesäpäiviä.

Kehräämäni lanka (se kertaamaton) huutelee mulle kohta vaikka mitä. Mieleni tekisi mieli kerrata se mut ku se on vyyhdillä ja kaiken lisäks kahdella erikokoisella. Eikä mulla ole vyyhdinpuuta, enkä viittis rullallekkaan kieritellä enää takas. Olis kannattanu miettii etukäteen!! Ehkäpä mie keksin miten sen suht vaivattomasti saan kerrattua. Voisihan siitä neuloa nyt heti ja oitis jotain mutta ku.. Voipi ollakkin, että siitä tulee jotain neulottua. No muistuttelen ittelleni, että sehän oli kokeilu.

Hui-hai-huivi

Jo viime kesänä aloitin kehräämään harmaata suomenlampaan villaa langaksi. Taisi olla kuitenkin sen verran lämpimiä päiviä silloin, että kehräys jäi odottamaan viileämpiä säitä. Miten mie en kyllä muista viime kesältä hellettä ollenkaan, ainoastaan sadetta, sadetta, sadetta? Mie taasen aloitin innolla kehräämään mutten ollut lainkaan varma mitä langasta tekisin. Villaa mulla oli 200g. En ole kovin kokenut kehrääjä mutta halusin kokeilla ja saada aikaikseksi yksisäikeistä ja ohutta lankaa, ajatuksissa pitsinen huiviunelma ;)
Ohutta siitä langasta tuli kyllä. Joopa. Välillä tuntui, että kaksi karvaa kiertää toisiaan. Eikä se pelkästään tuntuma ollut, näin siinä välillä kävi. Hieman karkasi.. Nyt talvella sain kehräyskärpäsen pureman ja Kromskin Sonata (tutummin Kaisa tai Kajsa) avusti minut loppuun asti.

Etsin netistä tietoa miten tuo lanka kannattais käsitellä, että se olisi neulottavaa. Epäilin kyllä jo, että voipi tulla yks harmaa mytty tästä projektista. Elikkäs lanka vyyhdeille, kuuma-kylmä-kylpyjä (että hieman huovuttuisi ja olisi helpompi neuloa) ja painon kanssa kuivumaan. En tiijä, että meneekö termistöt ihan oikein mutta näin meillä. Jos tämä lanka olisi ollut kaupassa myynnissä, vyötteessä olisi varmasti lukenut: "Sisältää solmuja tuotannollisista syistä". Ensin aloitin neulomaan alumiinisilla (?) pyöröpuikoilla mutta yhdistelmä oli aivan liian liukas, joten otin bambupuikot (4) käyttöön. Lanka ei todellakaan ollut tasaisen ohutta vaan siinä oli paksumpia ja ohutta ohuempia kohtia. Mutta tällaisena kokeiluna meni. En kyllä taida ihan heti toistaa tätä kokeilua. Lankaakin jäi ihan riittävästi..

Ylemmästä kuvasta kyllä huomaa tuon langan laadun. Mallin löysin netistä ja huivi on suorakaiteen muotoinen. Jonnekkin meinasi välillä silmukat kadota; sen verran hankalia ne "hiuslangat" välillä olivat. Tahtoivat kaverustua toisten kanssa ja olla siten paksumpia. Huh.
Tuosta 200g:sta tuli lankaa n 900m enkä siis kerrannut sitä. Ilmeisesti tuo huivista jäänyt noin 120g tulee kerrattua joskus.

Välillä pitää saada väriä elämään, joten tein villasta palloja ja niihin tikuttelin/neulasin huopuvaa lankaa päälle. Paremmin onnistui, kun ensin huovutin pallon märkähuovutuksella, sitten lanka ympärille kiinni ja taas vettä sekä mäntysuopaa. Neulahuovutetusta pallosta en ilmeisesti malttanut tehdä tarpeeksi tiiviitä ja pallon sisusväri tuli näkyviin päällispuolelle. Tuollaisia huurteisen näköisiä (etualalla) tuli niistä.

Pari litteääkin tein ja niihin myös tuota huopuvaa lankaa. Ehkäpä piristykseksi johonkin yksiväriseen takkiin tai laukkuun tai...

Alku aina hankalaa

Olen tätä blogin aloittamista miettinyt jo kauan ja lopulta sain toteutettua sen. Onpa vaan oma hommansa, että saan näkymän näyttämään mieleiseltäni. Voipi mennä tovi ja kaksi ennenkuin kaikki loksahtaa paikalleen. Taitaa olla kuin käsitöitä tehdessä, että aloitan innolla ja sen jälkeen alan ajatella tarkemmin. Yhdet lapasetkin odottelivat keskeneräisenä useamman kuukauden inspiraatiota kunnes päätin purkaa ne ja aloittaa kärjestä. Halusin niihin peukalokiilan ja kokeilin sitten kahta erilaista tapaa. Lähes samanlaiset niistä tuli. Ekaan (vasen) tein kiilan silmukat silmuillen ja toiseen virkkasin aloituksen. Virkkaamalla tehdyn alun purin tietysti pois ennen peukalon neulomista ja näin liitoskohta jäi näkymättömämmäksi. Omaan käyttöön välttää hyvin. Nämä ovat erittäin lämpimät ja pehmeät lapaset. Neuleena sama kuin villasukkien kantapäässä vahvistettu neulos.
Jokatoinen kerros aina oikein ja jokatoinen neulomatta-neulotaan oikein-neulomatta jne. Tässä violetti lanka sai kunnian päästä aina oikein kerrokselle.

Varsi voisi olla ehkä pitempi. Kokeilin ensin vartta tehdä 1o,1n joustinta mutten ollut tyytyväinen siihen. Joten varsikin on samaa neuletta kuin lapaset ja päätelty ihan tavallisesti ylivetämiskavennuksilla. Joustava päättely näytti rumalta.

Lumiukko seikkailee

Lumiukko löytyi pihalta seikkailemasta ja otin sen sisälle lämmittelemään. Just olin kokeillu lasipulloista pohjia irroitella, niinpä ukkeli pääsi pulloonkin seikkailemaan. Kolme pulloa ei onnistunut kovinkaan hyvin mutta yksi sai jäädä näkyville. Vielä on mietinnässä mitä tuosta pullosta tulee "isona". Ehkäpä virittelen siitä riippuvan tuikkulyhdyn. Tuikkupullon takana seinällä näkyy pari tuftaustyötä.