Turkin tuliaisista

Vanhempani kävivät Turkissa lomailemassa. Tiesin, että siellä lankakaupat ovat aivan ihania, loputtomia valikoimiltaan, joten "pieni" tuliaistoive oli. Tekstiviestit sinkoilivat Suomen ja Turkin välillä, kun toiveita langan laadusta, väristä yms lähettelin. Opas ei ollut tiennyt yhtään lankakauppaa mutta auttavaisena oli ottanut selvää. Voe mahoton - mie olisin halunnu olla ihan ite paikan päällä valitsemassa. Hintataso on huomattavasti halvempi kuin täällä kotona. Valinnan vaikeus iski ja lopulta pyysin 100g huiviin, jotain liukuvärjättyä ja 400g virkattavaan "reikäpaitaan". Onneksi sain hieman enemmän kuin toivoin :D
Ensimmäisestä kerästä, joka oli liuku-pätkävärjättyä, neuloin Wingspan-huivin. Olin jo kauan halunnut tehdä sen. Langan paksuuden takia piti vähentää silmukoita ja eikä siitä tullut niin kiva kuin olin ajatellut. Ohuempi lanka ehdottomasti ja vähintään ohjeessa mainitulla silmukkamäärällä. Ohje löytyi Ravelrystä. Huivi jäi "hautumaan" eli mietin mitä sille tekisi.

Toinen pätkävärjätty lanka sai muotonsa ja ohjeensa myös Ravelrystä. Drop Stitch Scarf. Aivan mahtava malli kyseiselle langalle. Värikästä sen olla pitää..

Lankana on Himalaya Everyday Rengarenk, 100% nyppyyntymätöntä akryyliä

Kokeilin ensin seiskan puikoilla mutta käytin lopulta viitosta. Hauska värikäs ja helppo tehdä.

Se Wingspan sai purkutuomion ja nyt siitä langasta on tulossa sukat!! Huivit on kivoja tehdä mutta niitä alkaa jo olla hieman liikaa..  Virkattu takki on edelleen kesken. Hyvä että edes tän huivin sain valmiiksi. Oon enempi tehny ja purkanu kuin saanu loppuun tehtyä. Talvella on enemmän aikaa tehdä käsitöitä. Nyt ollaan ulkona!

Virkkaan, puran, virkkaan..

Kevät ja kevätkiireet.. Koiraihminen huomaa kevään tulleen viimeistään siitä, että koiramaiset menot ovat lisääntyneet talveen verrattuna räjähtämällä. Eikä mitenkään malttaisi olla sisällä, kun on mahdollista tarpoa pitkin metsiä ilman että tarttee kahlata lumihangessa. Jee! Välillä olen ehtinyt jopa sohvalle käsitöiden pariinkin. Ilman ohjetta tekeminen on haastavaa ja antoisaa. Kun ei ole kiire saada työtä valmiiksi, niin voi antaa sen levätä. Voi miettiä ja suunnitella mallia vielä kerran. Mie oonkin tehny tätä takkia hartaasti; virkannut, purkanut ja taas virkannut. Välillä ahistukseen asti purkanut. On nimittäin erittäin hankalaa purkaa lankaa, jonka sekaan on tullut virkattua erinäinen määrä koiran karvaa. Sopivasti tollerin karvanlähtö on osunut virkkausprojektin ajalle.. Saas nähdä millainen tekoturkis on tulossa.

Koska en todellakaan halunnut liian värikästä (jopa levotonta) vaatetta, vain hihojen suut tulevat samasta langasta kuin miehusta. 

Tässä näkyy lankojen ero tosi hyvin. Ei ei ei... Ihan liian paksu tuo yksivärinen ja kiiltokin on liian erilainen tähän värikkääseen verrattuna. Mur. Jokohan oppisin, että ei kannata sitä "melkein hyvää" lankaa ostaa?

Hihahahmotelmaa ja miehustaa. Miehustan olkapään pituus oli aivan liian pitkä. Kun tuo kuvio on niin neliömäinen, halusin säilyttää sen myös olkapäällä. Eli olkapään sauma ei saa laskeutua liian alas.. Joten purkuhommiahan tästä sitten taas kerran tuli. Ja matka lankakauppaan ihan ajatuksen kanssa. Onneksi tuon vaalean akryylilangan voin käyttää vaikkapa johonkin liiviin tai vastaavaan.

Tällaisia karvatuppoja tuli virkkauksen lisukkeeksi. Ja kuten kuvasta näkyy niin ostosreissu tuotti mieluisan tuloksen. Kuvia tulossa lisää lähiaikoina.

Äitienpäiväkukka oli tänä vuonna hieman totutusta poikkeava. Tässä kukka vielä tekovaiheessa, pyykkipojat apuna liimatessa. Äiti sai lahjaksi luumupuun ja me vielä istutimme sen. Tai mie taisin enempi olla sivusta katsojana..

Terapiatyö

Näköjään elämän ollessa mollivoittoista minä tarvitsen väriä. Marketista sitä löytyi. Yhden kerän ostin enkä tiennyt mitä siitä tekisin. Kokeilin..

Idea lähti taas kerran täältä. Nyt ei ole kyseessä ilo vaan suru. Terapiaa - väriterapiaa. Lankana Novitan Puro Batik. Ostin toisenkin kerän.. Yhdestä kerästä sain melkein 7 pienempää neliötä.

Villatakkia mietin tässä. Vaikkei langassa ole lainkaan villaa eli onko se se sitten akryylitakki? Jaiks mikä nimi. Mukavan puuvillainen tuntuma kuitenkin. Mietiskelin sivuihin lisäyksiä ettei tarvitse liian ahtaasti olla.
Langan värikkyys alkoi mietityttämään; tuleeko näin värikästä ikinä pidettyä. Lankakauppaan siis! Marketeista ei vaihtoehtoja löydy.. Kokeilin erilaisia kuvioita.

Tuo vaalea (näyttää tässä ihan turhan harmaalta) alkoi tuntumaan huonolta idealta. Ei siis ikinä pidä ostaa "melko hyvää" vaan just se "tää se on"-väri. Paksuuseroakin langassa on näköjään. Mut mie opettelen tässä tätä virkkaamista. Tuossa matossa muuten näkyy ällösti loimilangat! Punaisella kuteella siis. Kyllä ärsyttää. Ei oo miun kutoma - onneks. Taitaa olla tuo kude kyllä sellaista, ettei juuri uppoo loimeen?!

Takakappaleen kädentie hahmottuu.. Tuohon pitää hieman virkata, että saa sujuvamman kädentien. Luulisin näin.

Rakas apulaiseni Josi osallistuu myös (villa)takin suunnitteluun. Aivan taatusti hän on selvillä missä vaiheessa milloinkin mennään, olipahan kyse käsitöistä tai ruoanlaitosta. Aktiivista osallistumista.
Nappeja ajattelin ja pyöreää pääntietä. Hihat tullee yksiväriset, tuosta "harmaasta".

Suunnitelmat muuttuivat

Vietämme taidon ja käsityön viikkoa. Suunnittelin julkaisevani muutamia jo aiemmin tekemiäni töitä.
Elämä päätti toisin. Nyt en jaksa.

                                                   On vain hiljaisuus ja sanaton suru.

Laventelin tuoksua

Entinen pumpulipussukka sai uuden elämän. Tämä edellinen oli tehty silkkinauhakirjonnalla ohuelle valkoiselle puuvillakankaalle ja siinä oli myös kirjontaa (mallia "perus") ja hieman kangasvärejäkin (liitu) käytetty. Joskus ammoisina aikoina oon sen tehny.

Leikkasin pussukan neljään osaan ja ompelin niistä pussukat. Sisälle tuli kuivaa laventelia. Elikkäs tuoksupusseja vaikkapa liinavaatekaappiin.

Virkkauskärpänen puraisi näköjään yllättävänkin kovasti, niinpä tuoksupussiteema jatkuu..

Yllättävän kivasti aloin saamaan virkkausohjeista selvää, kun oikein keskityin. Ei se mitään rakettitiedettä olekkaan ;)

Virkkasin ensin kaksi samanlaista palaa. Ompelin puuvillakankaasta pussit ja täytin ne laventelilla. Sitten virkkasin virkatut kappaleet toisiinsa kiinni ja tuoksupussi jäi sisälle.

 Niitähän tulikin sitten kolme. Lanka alkoi taas loppumaan joten piti lopettaa. Sitä jäi taas turhan vähän vielä edes yhteen neliöön.

Tuoksutyynyt? Kokoa näille tuli n 6-9cm. Eikä menny kauan virkatessa. Tais nyt virkkausmopo käynnistyä mulla?

Luumatto

Äkkiä piti saada pikkumatto lattialle, ettei koiruus parempia mattoja sotke luita syödessään.
Yksi poolopaita siihen meni ja peukaloon tuli rakko kudetta leikatessa. Hyvin käy tämä luun alustaksi, kunhan vaan koira ymmärtää sen tarkoituksen. Mieli tekee jo toista (ja kolmatta) paitaa leikkaamaan muttei taida peukku vielä periks antaa. Laitanko laastarin peukaloon vai saksiin?

Halkaisija tuolla on n30cm.

Pumpulipussukka

Aloitinpa sitten uuden käsityön vaikka edellinen on vielä kesken. Ja aika monta muutakin on vähintään viimeistelyä vaille valmiina. Mietinkin tässä, että mikähän lienee vanhin keskeneräinen käsityö minulla. Mieleeni tuli smurffiaiheinen ristipisto- (tai joku muu pisto)taulu, jonka aloitin tuossa joku aika sitten pienelle pojalle. Pojasta on tullut nyt mies eli pakko tunnustaa - yli 20 vuotta vanha keskeneräinen työ!!! Siitä työstä loppui valkoinen lanka kesken ja sitähän ei tietenkään missään myydä ;) Ehkäpä se joskus valmistuu.

Mutta nytpä sain tehtyä tämän työn kerralla valmiiksi! Jes. Kokeilin jo aiemmin virkata ohuesta trikookuteesta pumpulipussukkaa mutta siitä olisi tullut aivan liian jäykkä ja kolhon näköinen. Sopivan ohutta lankaa minulla ei ollut kuin kerän jämä, joten suunnitteluasteelle jäi silläkertaa. Nyt mie sain hankittua samaa lankaa kuin tuo jämä oli ja aloin virkkaamaan. Mie en todellakaan ole mikään taitava virkkaaja. Äitinikin lähes pökräsi, kun kuuli pikkuprojektistani. Koukun koko oli 1,5 eli eipä lankakaan kovin paksua ollut. 

    


















Virkkasin ruusunkin ajatuksena kiinnittää se pussukan kylkeen mutta näytti hölmöltä siinä. Jotenkin vaan tökötti siinä, pöh. Käytin puoli-, koko- ja kaksoispylväitä, sekä ristipylväitä ja ruutuvirkkausta ja.. Etten vaan keksisi omiani kun ei nämä termit ihan hallussa ole. Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Vuoriksi ompelin vaaleansinisen puuvillakankaan, että virkkauskuviot tulevat paremmin näkyviin ja pumpulipussin muovikuori ei näy läpi. Nyt sitä pumpulia hankkimaan. Ja lankaakin jäi mukava jämä, mitähän siitä..

Mies kysyi töistä tullessaan, eikö siitä tullutkaan peittoa?!! Siinäpähän vitsaileevat, eihän sitä koskaan tiedä. Vaikka melkovarmasti tietääkin; peittoa tuskin ikinä virkkaan.

Talven viimeiset lumihiutaleet..

Pääsiäinen 2013

Iloista Pääsiäistä!

Jotain meillä vihertää eli valkosipulit. Pieni viherpeukalo sisälläni näyttää elämänmerkkejä. Tiput ja huovutetut munat piristävät meidän pääsiäis"ruohoa". Lisää valkosipuleja on multaan pistetty, nouskaa jo!!

Aikansa kutakin

Niinhän siinä usein käy, että jostakin ei ensin tykkää vaan kun tarpeeksi usein näkee, alkaakin tykätä. Olipa muuten lausehirviö - auts. No kuitenkin. Askartelua: wc-paperihylsyjä, sakset, viivotin, liimaa, pyykkipoikia ja akryylivärejä. Siitä oli miun sunnuntai tehty. Leikkasin rullat sentin levyisiksi viipaleiksi, maalasin ja liimasin. Sitten keksin maalata rullat ennen leikkaamista. Jo muutaman liimattuani yhteen halusin maalata myös sisukset. Sittenpä tuli mieleeni miettiä sijoituspaikkaa. Näkyville tietysti piti saada. Ja jos en tykkäisikään, niin roskiin vaan. Materiaalikustannukset eivät päätä huimanneet, joten ei olisi harmittanut heittää pois. Ompahan nyt hetken tuossa olkkarissa kellon kaverina.

                                 Muotojen sommittelua ja mietintää. Lattialla on hyvä työskennellä ;)

Ensin meinasin tehdä kaikista yksivärisiä. Mutta väriä piti näköjään saada mukaan. Täysin mustasta voisi tulla kiva, jopa takorautainen fiilis. 

Tuon kellon olen saanut lahjaksi entisiltä työkavereiltani vaihtaessani työpaikkaa. Osuva teksti: Aikansa kutakin.

Sitku ja mutku

Olen huomannut, että viime aikoina olen ajatellut aivan liikaa "mutta kun"-tyyliin. Aina löytyy joku syy miksi en voi toteuttaa jotain asiaa. Kaikkeen ei toki heti pysty mutta ompa aivan äärimmäisen ärsyttävää huomata ajattelevansa näin. Mutta kun kaikkea suunnittelemaani ei pysty vaikkapa ilman rahaa toteuttamaan.. Mutta kun ei mahdu tekemään, mutta kun ei ole sitä tätä tuota mitään?!! Haa - siirtyykös tämä sitten sit-kun puolelle? Sitten kun on - - -..

Tässäpä ihanuus, joka ei ole päässyt seinälle vieläkään. Mut ku ainoa tila työhuoneen seinillä olis tiiliseinä. Enkä kyllä siihen ala porailemaan mitään. Tarkemmin kun miettii nii eiköhän just tuon kokoinen tyhjä pläntti löytyne..
Viime päivinä olen potenut jonkinlaista tekemättömyyttä. En oikeen osaa aloittaa mitään. Keskeneräisiä käsitöitä kyllä löytyisi mut tarttee saada jostain inspiraatio. Työasiat rassaa hieman taustalla eli se kun niitä ei juurikaan ole. Hakemastani unelmien työpaikasta ei ole kuulunut mitään. Siinä olisi tullutkin suuri muutos elämään; olisi pitänyt/saanut muuttaa muutaman sadan kilometrin päähän.

Uutta unelmien työpaikkaa odotellessa voi tuunata vaikka kukkaruukkuja:

Haukilankaa, yleisliimaa ja vähän pyykkipoikien apua. Jotain piti saada tehtyä ja tuo valmistuikin nopsaan.
Jotain tuohon pitää saada kasvamaan. Ehkäpä muutama valkosipulin kynsi haluaisi työntää versojaan tässä ruukussa.

Tämä lankakerän jämä on vaan niin kaunis!

Aurinko alkaa sulattaa lunta vähitellen. Kuistin kaiteen päällä lumeen oli tullut jo reikiä. Vielä saapi kotvasen odotella sulaa maata ja lämpimiä kesäpäiviä.

Kehräämäni lanka (se kertaamaton) huutelee mulle kohta vaikka mitä. Mieleni tekisi mieli kerrata se mut ku se on vyyhdillä ja kaiken lisäks kahdella erikokoisella. Eikä mulla ole vyyhdinpuuta, enkä viittis rullallekkaan kieritellä enää takas. Olis kannattanu miettii etukäteen!! Ehkäpä mie keksin miten sen suht vaivattomasti saan kerrattua. Voisihan siitä neuloa nyt heti ja oitis jotain mutta ku.. Voipi ollakkin, että siitä tulee jotain neulottua. No muistuttelen ittelleni, että sehän oli kokeilu.

Hui-hai-huivi

Jo viime kesänä aloitin kehräämään harmaata suomenlampaan villaa langaksi. Taisi olla kuitenkin sen verran lämpimiä päiviä silloin, että kehräys jäi odottamaan viileämpiä säitä. Miten mie en kyllä muista viime kesältä hellettä ollenkaan, ainoastaan sadetta, sadetta, sadetta? Mie taasen aloitin innolla kehräämään mutten ollut lainkaan varma mitä langasta tekisin. Villaa mulla oli 200g. En ole kovin kokenut kehrääjä mutta halusin kokeilla ja saada aikaikseksi yksisäikeistä ja ohutta lankaa, ajatuksissa pitsinen huiviunelma ;)
Ohutta siitä langasta tuli kyllä. Joopa. Välillä tuntui, että kaksi karvaa kiertää toisiaan. Eikä se pelkästään tuntuma ollut, näin siinä välillä kävi. Hieman karkasi.. Nyt talvella sain kehräyskärpäsen pureman ja Kromskin Sonata (tutummin Kaisa tai Kajsa) avusti minut loppuun asti.

Etsin netistä tietoa miten tuo lanka kannattais käsitellä, että se olisi neulottavaa. Epäilin kyllä jo, että voipi tulla yks harmaa mytty tästä projektista. Elikkäs lanka vyyhdeille, kuuma-kylmä-kylpyjä (että hieman huovuttuisi ja olisi helpompi neuloa) ja painon kanssa kuivumaan. En tiijä, että meneekö termistöt ihan oikein mutta näin meillä. Jos tämä lanka olisi ollut kaupassa myynnissä, vyötteessä olisi varmasti lukenut: "Sisältää solmuja tuotannollisista syistä". Ensin aloitin neulomaan alumiinisilla (?) pyöröpuikoilla mutta yhdistelmä oli aivan liian liukas, joten otin bambupuikot (4) käyttöön. Lanka ei todellakaan ollut tasaisen ohutta vaan siinä oli paksumpia ja ohutta ohuempia kohtia. Mutta tällaisena kokeiluna meni. En kyllä taida ihan heti toistaa tätä kokeilua. Lankaakin jäi ihan riittävästi..

Ylemmästä kuvasta kyllä huomaa tuon langan laadun. Mallin löysin netistä ja huivi on suorakaiteen muotoinen. Jonnekkin meinasi välillä silmukat kadota; sen verran hankalia ne "hiuslangat" välillä olivat. Tahtoivat kaverustua toisten kanssa ja olla siten paksumpia. Huh.
Tuosta 200g:sta tuli lankaa n 900m enkä siis kerrannut sitä. Ilmeisesti tuo huivista jäänyt noin 120g tulee kerrattua joskus.

Välillä pitää saada väriä elämään, joten tein villasta palloja ja niihin tikuttelin/neulasin huopuvaa lankaa päälle. Paremmin onnistui, kun ensin huovutin pallon märkähuovutuksella, sitten lanka ympärille kiinni ja taas vettä sekä mäntysuopaa. Neulahuovutetusta pallosta en ilmeisesti malttanut tehdä tarpeeksi tiiviitä ja pallon sisusväri tuli näkyviin päällispuolelle. Tuollaisia huurteisen näköisiä (etualalla) tuli niistä.

Pari litteääkin tein ja niihin myös tuota huopuvaa lankaa. Ehkäpä piristykseksi johonkin yksiväriseen takkiin tai laukkuun tai...

Alku aina hankalaa

Olen tätä blogin aloittamista miettinyt jo kauan ja lopulta sain toteutettua sen. Onpa vaan oma hommansa, että saan näkymän näyttämään mieleiseltäni. Voipi mennä tovi ja kaksi ennenkuin kaikki loksahtaa paikalleen. Taitaa olla kuin käsitöitä tehdessä, että aloitan innolla ja sen jälkeen alan ajatella tarkemmin. Yhdet lapasetkin odottelivat keskeneräisenä useamman kuukauden inspiraatiota kunnes päätin purkaa ne ja aloittaa kärjestä. Halusin niihin peukalokiilan ja kokeilin sitten kahta erilaista tapaa. Lähes samanlaiset niistä tuli. Ekaan (vasen) tein kiilan silmukat silmuillen ja toiseen virkkasin aloituksen. Virkkaamalla tehdyn alun purin tietysti pois ennen peukalon neulomista ja näin liitoskohta jäi näkymättömämmäksi. Omaan käyttöön välttää hyvin. Nämä ovat erittäin lämpimät ja pehmeät lapaset. Neuleena sama kuin villasukkien kantapäässä vahvistettu neulos.
Jokatoinen kerros aina oikein ja jokatoinen neulomatta-neulotaan oikein-neulomatta jne. Tässä violetti lanka sai kunnian päästä aina oikein kerrokselle.

Varsi voisi olla ehkä pitempi. Kokeilin ensin vartta tehdä 1o,1n joustinta mutten ollut tyytyväinen siihen. Joten varsikin on samaa neuletta kuin lapaset ja päätelty ihan tavallisesti ylivetämiskavennuksilla. Joustava päättely näytti rumalta.

Lumiukko seikkailee

Lumiukko löytyi pihalta seikkailemasta ja otin sen sisälle lämmittelemään. Just olin kokeillu lasipulloista pohjia irroitella, niinpä ukkeli pääsi pulloonkin seikkailemaan. Kolme pulloa ei onnistunut kovinkaan hyvin mutta yksi sai jäädä näkyville. Vielä on mietinnässä mitä tuosta pullosta tulee "isona". Ehkäpä virittelen siitä riippuvan tuikkulyhdyn. Tuikkupullon takana seinällä näkyy pari tuftaustyötä.