Virkkaan, puran, virkkaan..

Kevät ja kevätkiireet.. Koiraihminen huomaa kevään tulleen viimeistään siitä, että koiramaiset menot ovat lisääntyneet talveen verrattuna räjähtämällä. Eikä mitenkään malttaisi olla sisällä, kun on mahdollista tarpoa pitkin metsiä ilman että tarttee kahlata lumihangessa. Jee! Välillä olen ehtinyt jopa sohvalle käsitöiden pariinkin. Ilman ohjetta tekeminen on haastavaa ja antoisaa. Kun ei ole kiire saada työtä valmiiksi, niin voi antaa sen levätä. Voi miettiä ja suunnitella mallia vielä kerran. Mie oonkin tehny tätä takkia hartaasti; virkannut, purkanut ja taas virkannut. Välillä ahistukseen asti purkanut. On nimittäin erittäin hankalaa purkaa lankaa, jonka sekaan on tullut virkattua erinäinen määrä koiran karvaa. Sopivasti tollerin karvanlähtö on osunut virkkausprojektin ajalle.. Saas nähdä millainen tekoturkis on tulossa.

Koska en todellakaan halunnut liian värikästä (jopa levotonta) vaatetta, vain hihojen suut tulevat samasta langasta kuin miehusta. 

Tässä näkyy lankojen ero tosi hyvin. Ei ei ei... Ihan liian paksu tuo yksivärinen ja kiiltokin on liian erilainen tähän värikkääseen verrattuna. Mur. Jokohan oppisin, että ei kannata sitä "melkein hyvää" lankaa ostaa?

Hihahahmotelmaa ja miehustaa. Miehustan olkapään pituus oli aivan liian pitkä. Kun tuo kuvio on niin neliömäinen, halusin säilyttää sen myös olkapäällä. Eli olkapään sauma ei saa laskeutua liian alas.. Joten purkuhommiahan tästä sitten taas kerran tuli. Ja matka lankakauppaan ihan ajatuksen kanssa. Onneksi tuon vaalean akryylilangan voin käyttää vaikkapa johonkin liiviin tai vastaavaan.

Tällaisia karvatuppoja tuli virkkauksen lisukkeeksi. Ja kuten kuvasta näkyy niin ostosreissu tuotti mieluisan tuloksen. Kuvia tulossa lisää lähiaikoina.

Äitienpäiväkukka oli tänä vuonna hieman totutusta poikkeava. Tässä kukka vielä tekovaiheessa, pyykkipojat apuna liimatessa. Äiti sai lahjaksi luumupuun ja me vielä istutimme sen. Tai mie taisin enempi olla sivusta katsojana..