Niinhän siinä usein käy, että jostakin ei ensin tykkää vaan kun tarpeeksi usein näkee, alkaakin tykätä. Olipa muuten lausehirviö - auts. No kuitenkin. Askartelua: wc-paperihylsyjä, sakset, viivotin, liimaa, pyykkipoikia ja akryylivärejä. Siitä oli miun sunnuntai tehty. Leikkasin rullat sentin levyisiksi viipaleiksi, maalasin ja liimasin. Sitten keksin maalata rullat ennen leikkaamista. Jo muutaman liimattuani yhteen halusin maalata myös sisukset. Sittenpä tuli mieleeni miettiä sijoituspaikkaa. Näkyville tietysti piti saada. Ja jos en tykkäisikään, niin roskiin vaan. Materiaalikustannukset eivät päätä huimanneet, joten ei olisi harmittanut heittää pois. Ompahan nyt hetken tuossa olkkarissa kellon kaverina.
Muotojen sommittelua ja mietintää. Lattialla on hyvä työskennellä ;)
Ensin meinasin tehdä kaikista yksivärisiä. Mutta väriä piti näköjään saada mukaan. Täysin mustasta voisi tulla kiva, jopa takorautainen fiilis.
Tuon kellon olen saanut lahjaksi entisiltä työkavereiltani vaihtaessani työpaikkaa. Osuva teksti: Aikansa kutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti